Nemoa etsimassa

Noniin, aikaa taas hurahtanu ja olen edennyt matkallani aina Mission beachille saakka. Tosiaan saa muuttui yhdessa yossa aivan painvastaiseksi, eli aurinko senkun paistelee ja hiki virtaan. Paasin viidakkoretkelle, missa siis tosiaan paastiin silittelemaan ja leikkimaan kenguruitten kanssa (plus kaikennakosten muitten olioiden) ja sit pitelin koalaakin sylissa! se oli niin mielettoman herttanen!!! Paitsi et se hais hirveelle ja sil on tosi teravat kynnet :D Niin sit kaytiin kans sademetsassa, nahtiin hirveit tappaja hamahakkeja, ei vitsi taa paikka kuhisee kaikkia jattikokosia otokoita. Varsinki vessat on mukavia, kun katosta roikkuu kaikennakosta mukavaa ja myrkyllista. Ja lopuks Cape Tribulation, mika oli ihan magee, kaveltiin biitsilla ja kaytiin nakoalapaikoilla, mut ei se nyt mitenkaan erityisesti savayttany.

Illalalla tietenkin tutustuttiin viela Cairnsin yoelamaan ja lopuksi sanoin heit uusille ystavilleni, silla kaikilla oli lahto seuraavana paivana. Pari niista tosin on mun kanssa samalla Whitsunday purjehduksella ja Frasier-reissullakin, et tapaan ne taas huomenna.

Eilen aamulla siis jalleen aikanen heratys (oon vissiin heranny joka aamu ennen 7 tan matkan aikana) ja scuba diving odotti. Olin pakannu kimpsut kasaan ja lahdin patikoimaan hostellilta kohti Reef terminaalia. Siina sitten jonottelin matkalippua ja yritin saada yhteytta bussiyhtioon, silla mitaan lippuahan en viela ollu buukannu, vaikka kovasti olin illalla lahdossa! No lopulta paasin veneeseen ja linjojen lapi myoskin bussiyhtioon, jotka suureksi pettymyksekseni ilmoittivat ettei yhtaan bussia ole edelleenkaan lahdossa Cairnsista kohti Mission beachia, koska myrsky oli siirtynyt sinne ja tiet tulvivat. No eihan sille sitten mitaan mahtanut, ajattelin et patikoin sukelluksen jalkeen takas hostelliin viela yhdeks yoks ja perun mun laskuvarjohypyn, silla se on varattu seuraavaks paivaks Mission beachille.

No mutta tosiaan paasin kuitenkin sukellusreissulle, meilla on ihana jahti hurmaavan miehiston kera. Alkumatka sujuikin kannella nukkuen, pienta univelkaa ehka? Kunnes myohemmin oli pieni briiffi sukelluksesta. Luojan kiitos olin sukeltanu aiemminkin, koska briiffi oli tosiaan lyhyt ja ei siita kauheesti mitaan mieleenkaan jaany. Tata kaytetaan hengittamiseen, alkaa irrottako sukelluksen aikana-tapanen. Parin tunnin paasta kelluttiinkin jo Creat Barrier reefin ylla, ja ryhma numero 1 (eli mina, ja nelja ronskia miesta) kutsuttiin mereen. Happipullot selkaan ja meidat viskattiin menemaan. Heti kun sai maskin veden alle, niin ei JUMA! Ma olin akvaariossa! Kaloja vaan kuhisi ymparilla ja wau mita vareja! Tehtiin siina laivan perassa parit harjotukset ja off we went. Sain pari paniikkikohtausta kun unohdin uida veden alla ja nakyvyys oli suht heikko, niin ryhma valilla katos. Mut lopulta se ohjaaja kuljetti mua kadesta pitaen, niin en enaa eksynyt :D loysin siis Nemon ja monta muuta, Dorankin luulisin. Lisaks koskettiin sellast jattisimpukan sisalmysta, mika oli aika niljakas. SUkelllus oli aika lyhyt, n25min, mutta sitakin antoisampi.

Lilluttiin tassa ekassa kohdassa varmaan parikin tuntia, sukeltajia oli tosi paljon! Muut sai sitten snorklailla odotellessa, lisaks oli ihanaa BBQ lounasta tarjolla. Myohemmin seilattiin viela vahan edemmas, ja tehtiin uusi pysahdys, taalla kavin ainoostaan snorklaamassa, mutta se riittikin, silla korallit ja kalat oli ihan pinnassa, ja jalleen vaan WAU mita kaikkea siella meni. Syvemmalle sukeltaneet oli nahny myos hain ja kilpparin!

Matka alkoi olla pulkassa ja suunnattiin takas satamaan. Koko paivahan siina sitten meni. Paatin kummiski viela kerran kavasta Greyhaundin terminaalissa kysymassa busseista, ja onneks kavin, silla talla edellisella oli ollu vaaraa infoa; seuraava bussi Mission Beachille lahtisi tunnin kuluttua! Paatin jada sinne odottelemaan ja kuuden maissa nousinkin jo bussiin. Saavuin Mission beachille pimeaan aikaan ja se oli aika hurjaa kun olin ainut joka jai kyydista, huoltoasemalla (joka oli kiinni) keskella ei mitaan. Ja siis viela kannykasta akku loppu, shit! Ei auttanut muuta kuin valita suunta ja lahtea tarpomaan... mikahan sen hostellin osote oli, jossa mun piti asua..? Onneks kuitenkin kulman takana oli paikallinen alko, ja paatin kysya opastusta sielta. Kuitenkin kavi ilmi, etta hostellini sijaitsi suoraan alkon takana, joten selvisin ongelmitta sisaan ja hostelliin goijaa. Huhhuh.

Ja viela tan paivasesta: hyppasin tosiaan laskuvarjohypyn!! Se on aivan taatusti siisteinta mita oon koskaan ennen kokenu, siis vaan aivan mieletonta!!! ensin oli vapaata pudotusta aika pitkaan ja sitten liitelya rannan ylla varjon kanssa. Ei vitsi, en voi vaan lopettaa tata hehkumista, vetelen taalla hymy korvissa :) Sain siita videon ja kuviakin, niin voin todistaa, mut korkeelta tultiin alas! Ihan mieleton juttu..

Noh joo, nyt on korvat viela vahan lukossa sukelluksesta ja lennosta, mutta kaikki oli sen arvosta! Yritan loytaa taalla nyt jotain tekemista, ulkona on niin kuuma ettei siella oikeen viitti olla ja ranta on suljettu, kun siella on meduusavaara. Onneks hostellilla on kummiski pooli, mut en viitti oikeen olla auringossakaan, kun sain sita enemman kuin kylliksi eilen purjehduksella. Lyodaan varmaan hynttyyt yhteen yhen ruotsalaisen tyton kanssa ja mennaan syomaan tai jotain. Vois myos pesta pyykkia, oon aika likanen ja haiseva, mut minkas teet :D Mut anyways, huomenna aamulla starttaa bussi kohti Airlia Beachia ja kohti Whitsaunday purjehdusta. Todennakosesti matkan extremein osa oli tassa, ja siis still alive!