Look COOL & have fun!!!

Haudi hou!

En uskonu et loma vois enaa tasta huipentua, mutta vaarin luulin! Ei helkkari, vietin just elamani mageimman viikon MOJO surf campilla!!!! En vaan pysty lopettaa hehkutusta, mut kaikki oli vaan niin siistii; ohjaajat ihan mielettomia tyyppeja, paras ryhma, hyva bileet, mahtavaa ruokaa, ja mika tarkeinta, SURFFAUSTA!!! enemman ku jakso ees kuvitella, ahh.. se on mun uus intohimo, haluun vaan takas mereen ja laudalle, haikaloista viis!!!!

No siis, asiallisemmin :D Tosiaan lahdettiin liikkeelle Byron baysta kukonlaulun aikaan maanantai aamuna. Selvis etta meilla oli ihan miniryhma, vaan 10 henkea, eli kunnon teho-opetusta edessa. Hypattiin bussin kyytiin ja saadettiin bassot soimaan. Selvittiin yhdella pysahdyksella (alkossa tietty! :D) SpotX:aan, missa vietettiin leirin 2 ensimmaista yota. Paikka oli semmonen mini leirikyla taynna surffereita. Asetuttiin taloksi ja kaytiin tsekkaa mestat, ranta yms. Syotiin vahan lounasta (ah, mika oli niin hyvaahyvaahyvaa!!) ja vihdoin viimein paastiin alottamaan teoriat. Okei kuulostaa kuivalta, mut lahinna meille opetettiin miten kaatua laudalta ja varoa muita ihmisia, mutta kuivaa se ei ollut! En oo varmaan ikina nauranu niin paljon oppitunnin aikana, naa on ihan mielettomia huumoriheppuja naa aussit!!! Kuitenkin rule #1 jai mieleen: look cool & have fun. Since surfers are the coolest people in the world. Right! Napattiin laudat ja heitettiin allot markapuvut niskaan (helppoa se ei ollu pukeutua siihen makkarankuoreen, mutta luonnistui lopulta...) kaveltiin rannalle (pari metria) ja yritettiin epatoivoisesti nayttaa cooleilta :D ne laudat oli niin saakelin isoja ja tuuli puhals niin kovaa et kaikki oli aika kaukana coolista siina taistossa. Mut kummiski, rantaan paastiin ja heitettiin laudat rinkiin. Pienta warm uppia lihaksille ja kuivaharjottelu alkoi: pedalpedalpedalpedal - 1234 - jump on the board - stand up - look COOL! niin se meni, ja niinhan sen sitten piti menna vedessakin, mutta ei ihan menny :D

eka tunti oli kunnon saato, eihan sille laudalle meinannu paasta millaan keinolla. Ja lisaks se on muuten ihan megarankkaa semmonen toiminta! Yrita nyt siina sitten paasta kauas rannasta kun kaikenmaailman virtaukset tyontaa sua painvastaseen suuntaan, ja just ku oot melkeen siella niin aaltopyyhkasee yli, ja jos se ei vieny mua niin sehan vei mun laudan ja se lautahan oli kiinni mussa joten oltiin sitten molemmat jalleen rannassa. Ja ylos vaan ja takas mereen ja hirveeta taistoa jalleen, ja jos nyt satuin paasemaan tarpeeks kauas rannasta, ja viela ehdin hyppaamaan laudalle ennen aaltoa, niin eikohan se aalto sitten ollu vaarassa kohtaa tai jotain ja se vaan pyyhkas mut pois laudalta, ja laudan ja mut takas rantaan. Semmosta saatoa kesti hyvan tovin, kunnes ohjaaja tuli laittamaan mut ruotuun. Se naytti vahan mallia, ja TADAA meitsi ratsasti aallolla!!! ei juma, siina kylla pyyhkiyty mielesta kaikki ne 1000 kertaa kun putosin laudalta tai ajauduin rantaan, ma olin voittaja! hurmio. se oli mun juttu.

Surffattiin itsemme uuvuksiin ja vasta meresta noustessa huomasin et sormet oli ihan rakoilla, polvet ja kyynarpaat auki ja paata jomotti laudan iskuista. Mut se ei vieny mun hurmiota, silti surffaus on parasta! Jotenkuten selvitettiin tiemme takas campille, ja kaikkihan nukahti samantien. Herattiin myohemmin syomaan ihanaa BBQ(nain vaihteeks) paivallista ja viettamaan iltaa leirialueelle. Myohaanhan siina taas meni, ja seuraavana aamuna se sitten iski; aamu kasilta oli heratys, mika ihana heratys olikin, kokovartalolihaskipu seka pienoinen kankkunen. Who wants to go surfing?? ja ei vitsi, ulkona sato! mitaaa! ja kylma oli ja yhyy... Mut ei auttanu, aamupalaa naamariin ja markapuku varastolle. Kietouduttiin markiin ja kylmiin makkarankuoriimme ja istuttiin odottamaan ohjaajia. No eipa mennyt kun hetki ja koko jengi nauraa rakatti taas naitten jutuille, ja kaikki oli taas hieman positiivisemmalla mielella lahdossa haastamaan aaltoja. Napattiin laudat, ja rannalle siis! Taas parit kuivaharjotukset; tanaan opeteltiin kaantamaan lautaa ja olemaan coolimpia, ja mereen siis. Tassa vaiheessa aurinkokin uskalsi nayttaytya eika enaa palellut. Kaikki oli jo astetta parempia aaltojen nappaamisessa ja itsekin pysyin pystyssa monella aallolla aina rantaan asti, mieletonta. Touhuttiin taas koko aamupaiva meressa ja kun oli aika lahtea lounastamaan niin kukaan ei olis malttanu. Addiktoivaa se touhu. No kuitenkin vatsa kurni sen verran kuvaa, aikamoista kalorinkulutusta se touhu myoskin ja hyva ruoka odotti taas. namnam. eika siina ollu ku tunnin breikki kun meidat taas usutettiin lauta varastolle ja rantaan. Iltapaiva setti kesti lahes 3 tuntia, minka jalkeen en kaytannossa pystynyt edes seisomaan jaloillani, rikkiPOIKKIIpuhki!!

Tana iltana ei paljon juhlittu, kun ei edes jaksanut puhua. Paivallisen jalkeen joka iikka kaatu suoraan sankyyn eika pihahtanutkaan ennen aamunkoittoa. Aamulla oli jalleen surffitunti, tanaan paastiin jo yrittamaan aaltoja vaahtopaiden takaa, mika ei ollutkaan ihan sama juttu. Aaltojen saalistaminen vaati huomattavasti enemman pelisilmaa ja voimaa. Vaahtopaaaallot alkoi kuitenkin olemaan jo piisofkeik. Myohemmin koottiin kimpsut kampsut kasaan ja lounaan jalkeen hurautettiin (alkon kautta tietty!) Crecent Headiin, meidan seuraavaan leiriin. Luulin et SpotX oli mahtava, mut taa oli jotain paljon parempaa. Paikan omistaja, Kimbo oli ihan mahtava heppu, heitti aikamoista harskilappaa, mut sehan oli vaan osa tata leiria :D ihmisia juoksenteli alasti millon missakin, koska rangaistuksena virheista jaettiin nudy runeja...aijaijai. Sina paivana otettiin vahan iisimmin, ei enaa surffattu, syotiin jalleen hyvaa ruokaa ja juhlittiin rannalla tahtien alla.

Day #4 oli taas kahen setin paiva, aamu ja iltapaiva surffausta. Taa biitsi oli ihan mieleton; rannalla vaelteli kilppareita ja delfiineja pompsahteli milloin missakin kun surffattiin. Pieni sydari tosin aina kun eva ilmesty parin metrin paahan...hai? Meilla oli semmonen alottelijajengi meijan vieressa ja oli siippaa huomata miten pro me oltiin niihin verrattuna! Ma onnistuin nappamaan sen verran monta vaahtopaata et Kimbo vei mut yksityistunnille nappamaan greenwaven. Se olikin sitten ihan uus juttu paasta niitten vaahtopaiden taakse semmosessa tuulessa, mut pienella avustuksella onnistuin. Wau, olin siella missa kaikki oikeet surffaajat hengaili, istu laudoilla ja vahti aaltoja. Hetki lepuuteltiin kasia, kunnes oli aika yrittaa aallon selkaan. Vitsi mua pelotti, koska ne aallot oli niin hervottomia, ja ranta ei ollu ihan vieressa. Lopulta tuli hetki ku Kimbo tokkas mut menemaan ja mulla ei ollu mitaan hajua mita olin just tekemassa, pedalpedalpedal harder, stand up NOW! ja ei helvetti, mahan nousin ja nousin muuten kaantyvalle aallolle. Se oli viela enemman hurmio, niin paljon siistimpaa ku vaahtopaaaalto, se oli surffausta oikeesti, kaikki hurras ja ma pysyin aallon selassa koko matkan rantaan. En olis ikina uskonu et pystyisin siihen! Muut lahti jo takas leirialueelle ja ma jain viela adrenaliinit suonissa Kimbon kanssa nappaamaan toisen aallon, ja onnistuin taas. Musta tuli naitten ohjaajien favoritti hurjapaisuuden ansiosta, ja sain mainetta ja kunniaa koska olin ainut joka lapas aallokon. Voitin jopa pojat/miehet.

Myohemmin paivalla yritin paasta aallokon lapi ja nappamaan greenwavea, mutta tuuli oli yltynyt ja mulla ei ollu toivoakaan lapasta niita vaahtopaita. Tyydyin surffamaan rannalla, mut niiden parin kunnon aallon jalkeen se ei ollukkaan niin siistii, tarttin haastetta! Toivoin vaan vahan pienempia tyrkyja seuraavalle aamulle. Viimesena aamuna nimittain oli viela vapaaehtonen surffisessio kuudelta aamulla. Kyllahan se kirpas, mut ei sita joka paiva paase surffaamaan auringon nousussa. Mut kaskettiin yrittamaan jalleen aallokon lapi, vaikka hyvalta ei nayttany. Kimbon kannustuksista hu0litmatta aallot oli liian vahvat mulle taas. Meni ehka puol tuntia siina rapikoidessa, kunnes yks kaks huomasin et vaahtopaita ei nakyny. Polskin nimittain aallokon lapi silmat kiinni ja henkea haukkoen, mut wau, ma tein sen. Sen ponnistelun jalkeen kadet sheikkas pahemman kerran, mut palkinto oli suuri; paasisin taas yrittamaan greenwavea!!! etsin Kimbon kasiini ja alettiin vahtimaan aaltoa. Parin epatoivosen yrityksen jalkeen Kimbo tokkas mut menemaan, mut ei, se ei paastanykkaan mun jalasta irti, koska olin liian hidas. kaannyttiin tsekkaamaan seuraavaa aaltoa ja ei jumalauta, sehan oli joku tsunami ja taa edellinen aalto oli kuitenki vieny mua sen verran eteenpain et oli just vaarassa kohtaa; aalto kaatuis suoraan mun niskaan! shit! turn fast huutaa kaikki, mut en ehtiny, jain poikittain aallon eteen ja ajattelin et nyt tuli kuolema. Aalto hyokkas niskaan ja se oli elamani pesukone. Lauta hakkas paahan, enka meinannu paasta pintaan ollenkaan. Ja kun viimein paasin niin uus jattilainen hyokkas paalle ja uus pesukone pesu, taas pintaan ja uus tulossa. Kimbo yritti viela huitoa et yrittaisin takasin, mut eipa onnistunu, mun kadet oli niin maitohapoilla et tuskin pystyin uimaan ja en ollu saanu vedettya henkea ihan liian pitkaan aikaan. rysahdin laudalle ja annoin aaltojen retuutella mut rantaan. no en kuollu, ja loppupeleissa kaikilla muilla ainaki oli hauskaa :D se oli wipe out of the week, mutta olin myoskin surfer of the week. Ei se helppoo oo se touhu, ja aika pelottavaakin joskus, mut en malta odottaa et paasen vuokraa surffilaudan taalla sydneyssa ja lahtea viela nappaamaan pari isoa nain loman lopuksi.

Niin siis pieni avautuminen tosta surffauksesta, mut en vaan paase oli siita miten siippaa se oli!!! mun on pakko paasta tanne takas HETI! suomessa ei voi surffata.. :( Nyt oon sitten sydneyssa ja vikat paivat edessa. NOUUU!! huomenna meilla on reunion maijan surffijenmgin kanssa ja ainiin, eilen tapasin suomalaisia, Reetan, Eeron, Robiksen ja Juuson :D sattumalta kaikki oltiin taalla. nojoo, nettiaika loppuu ja aurinko tuli esiin. Bondi beach kutsuu, vamos!

elama jatkuu...

helloo!

majailen siis yhakin ihastuttavassa Byron Bayssa. Oon vissiin viihtyny taalla viikon?! Kaikki kasitys ajasta, paivasta, paivamaarista on taysin kadonnu! Taalla ei voi kun olla lomalla... Nou ressi! En oo suoraan sanottuna tehnyt yhtaan mitaan kuluneen viikon aikana. Taa paikka on aika pieni kun sen oppii tuntemaan, pari katua ja siina se. Mun kuluneen viikon ohjelma on siis ollu unta aina yli puolen paivan, lopulta aurinko aina houkuttelee liikaa ja vedan bikinit paalle ja kavelen 50m rannalle. Se ranta on aivan mahtava, paljon surffereita, ihanat aallot ja maisemat, yleensa ollaan viihdytty siella koko paiva, koska siella on ihanaa ja myoskin koska ei taalla voi tehda mitaan muuta!! Tietty shoppailla, mut oon kolunnu naa kaupat jo niin tarkasti et mulle jo melkeen nauretaan ku meen niihin aina vaan uudestaan, taalla on siis pienet piirit!

Oon myoskin hostellin viereisen Sub Wayn, Sushi baarin ja nuudeli boxin kanta-asiakas. Mika ruokavalio! Onneks taalla ei oo makkia.. Mut pienista piireista puheenollen, oon aivan ihastunut meijan hostelliin! Alan pikkuhiljaa kuulua kalustoon kun oon hengaillu siella jo niin kauan. Mun room matet on vaihtunut monen monta kertaa, tanaan juuri mennaan jaahyvaisbisselle yhen brittijengin kanssa kun he poistuvat hoodeilta. Mut siis se on ihan mahtavalla paikalla - lahella kaikkea, ja aina iltasin sinne keraantyy iso jengi juomaan ja seurustelemaan. Kaikki muutkin siella tuntevat olensa melko kotoisaksi, meijan huoneen ovi on kaytannossa ollu auki siita asti kun saavuin, jengia tulee ja menee...

Niin no yhen reissun ma itseasiassa tein taalla, nimittain sinne Nimbiniin. Se oli aikamoinen kokemus :D siita lisaa joskus... Ja eilen kappailtiin Tuulian kanssa kuuluisalle Byron Bayn majakalle kattomaan auringon laskua. Se oli ihmeellista! Oltiin ihan aimana kuinka kaunista siella olikaan kun vihdoin paas huipulle... Molemmat oli ihan kananlihalla, todettiin seisovamme taivaanportilla, todellakin tunnin hikoilun ja kapuamisen arvosta!!! Huomenna alan sitten urheilemaan todenteolla, oon nimittain varannu melonta retken merelle. Saa naha kestaako kunto, mut siis tarkotuksena on meloa kattomaan delfiineja, kilppareita ja valaita. Toivottavasti aallot ei kaada mun venetta!

Mitas muuta.. Niin no viihdyn taalla siis viela tosiaan torstaihin saakka, jolloin suuntaan takasin pohjoseen, Surfers Paradise odottaa. Pari yota siella ja sit takas Byroniin viikonlopuks. Maanataina onkin sitten aika suunnata jo kohti Sydneyta (NOOOU! onks mun matka muka jo kohta ohi??!) mut ei mikaan hassumpi tapa matkata alas rannikkoa, oon nimittain varannu 5 paivan surffileirin, eli siis lahetaan maanantaina Byronista ja yovytaan joka yo jossain eri mestassa ja samalla matkataan kohti Sydneyta. Oon kuullu leirista pelkkaa hyvaa, enka malta odottaa!! Tanaan varasin just hostellit ja kaikki Sydneyta varten, eli loppumatkan kaikki asumukset sun muut on nyt vihdoin buukattu. Halleluja!

Nyt alan suunnata Tuulian hostellille kun tytot vapautuvat toistaan. Vois vaikka menna paikkareille niiden hostellille, kun se piha on taynna riippukeinuja missa voi hengailla. Voi tata elaman helppoutta. Ei taalta malttais lahtea! Miksei ihmiset vois olla nain rempseita ja rentoja kaikkialla?!

elama jatkuu...

hippielamaa Byronissa

Matka edennyt Noosa -> Brisbane -> Byron Bay. Tosissaan vietin Noosassa ihastuttavat muutama paivaa. Ranta oli aivan fantastinen, ihan kirkasta vetta, kaloja vaan parveili kaikkialla ja paljon suffaajia. No niita on kylla kaikkialla. Matka jatkui tossa yks paiva taannoin kohti Brisbanea, mina ja Harriet ja Veronica (siis ne saksalaiset) matkattiin yhdessa meidan viimeista yhteista etappia kohti. Saavuttiin Brisbaneen illansuussa ja erottiin omiin asumuksiimme. Niilla asu joku kaveri siella jonka luona ne asu ja ma asuin ihan keskustan kupeessa hostellissa. Kaikki oli aika vasyneita Noosan reiveista ja ma vedin antibiootteja, joten ilta ja koko Brisbane oli kovin hiljanen.

Vedin sikeita (epailmastoidussa 7 miehen hardellihuoneessa) lahes 20h, jonka jalkeen olo oli ihan ok. Hyppasin jaloilleni ja kavin tutkimassa hoodeja. Taas tuli shoppailtua, oijoi. Muuten Brisbane oli ihan jees, siis no semmonen kaupunki, mut sielta puuttu yks elintarkea juttu: ranta!! Taa ei ollu selvastikkaan mun mesta. Sanoinkin hyvastit Veronicalle ja Harrietille (tosin tapaan ne todennakosesti viela Sydneyssa, kun he paattivatkin pidentaa lomaansa ja jaavat asumaan tanne viela hetkeksi, horaay!) ja hyppasin bussin kyytiin seuraavana aamuna. Tarkoituksenahan oli pysahtya pariksi yoksi Surfes Paradiseen ja siita sitten Byroniin, mutta olin viela sen verran puolikuntoisena etta Surfers jai valiin talta eraa (kantaa nimittain aikamoista party cityn mainetta taalla, ja ajattelin et kroppa ei ehka kestais viela...) ja suuntasin suoraan kohti Byron Bayta.

Tuulia odottelikin mua jo bussipysakilla, ja lahdettiin etsimaan mulle hostellia. En ollu varannu mitaan, ku en jaksanu mutta onnekseni loytyi yksi ihan jees hostelli, missa oli tilaa. Heti seuraavana aamuna tosin muuten toiseen hostelliin, mika on nyt ihan keskustassa (siis ei taa kylla mikaan iso paikka oo) mut ja siis aivan biitsin tuntumassa, AH! Asun 16 h:n dormissa, mut en oo ees tyyliin nahny ketaan mun kamppiksista, ku ei kukaan viitti taalla sisalla hengailla. Taa on nimittain aivan helmi mesta! Kaikkein paras tahan mennessa!! Ei ihmiset tosiaan turhaan tata oo hehkuttanu... Meno on erittain rentoa, ihmiset kulkee paljain jaloin ja rastat paassa. Surffilaudat kainalossa.. Reggae soi :) Paikalla on suurimmaksi osaksi nuorisoa, pari vanhempaa pappaa rastat paassa myymassa taikakekseja ja sienia.

Oon buukannu itteni tanne ainaki viikoksi, varmasti jaan viela toiseksikin. Tosin pitaa jattaa tilaa surffileirille, yritetaan jarjestaa tuulian kanssa aikaa et mentais sellaselle 2 yon ja 3 paivan campille SpotX:aan. Siella pitais olla mageet aallot ja villidelfiineja... aijai. Ajattelin myos harjotella vahan etukateen ja ottaa paivan kurssin vaikka talla viikolla. Nahtavaksi jaa onko musta miesta haastamaan noita aaltoja, jarjettoman kokosia!! Ai ja tuuliaa ja sen kaverii poltti meduusat aika pahasti ku ne oli surffaa, joten pieni paniikki tassa, mut toisaalta eihan ne siihen kuollu.

Huomenna mul on paiva reissu Nimbiniin, se on semmonen minikyla tassa lahella ja maine on noh... :D hipahtava. Saa nahda mita sielta loytyy, innolla odotan! Ja sitten viela elainuutisia; taalla vetelee semmosii metrin pitusii liskoja, ne on kyl tosi sopoja mut saikayttelee vahan kun juoksee jalkojen yli. Ne asuu siella tuulian hostellissa, missa oon oikeestaan joka ilta nyt ollu. Se on ihan keskella ei mitaan, ja vahan erilaista porukkaa. Mut hyva meininki, vaikkakin sairaan pelottava matka junaraiteiden yli takas mun hostelliin. Mut tanaan ollaan meilla, siis mun hostellissa niin ei tarvi panikoida. Niin ja sushia on taas syoty. Paljon.

Mut eipa tassa, ma rentoilen (vihdoinkin! ja ei vois kylla parempaa paikkaa siihen tarkotukseen loytaa..) vois vaikka menna biitsille ja ostamaan jotain kokkailtavaa illaksi. Byron vaikenee, hyvasti :)

ja ps. mamma ja pappa siella niin mun masteri workii taas! wohoo!